Työajanjoustojen lisääntyminen johtaa yleensä sairauspoissaolojen vähenemiseen. Perinteisesti tämä yhteys tulkitaan niin, että joustot lisäävät työhyvinvointia ja siten vähentävät tarvetta poissaoloihin.

Vaihtoehtoinen selitys on se, että jos joustoja ei ole, sairauslomia käytetään sellaisten asioiden hoitoon, joihin muuten käytetään joustoja.

Meillä kaikilla on joskus lyhyitä poissaoloja: pientä nuhakuumetta tai selkäkipua – sairauksia, jotka menevät ohi muutamassa päivässä. Mutta toistuvasti esiintyessään lyhyiden poissaolojen taustalla on yleensä jotain muutakin kuin sairautta. On osaamisen ongelmia, työyhteisön huonoa toimivuutta, ikäviä tehtäviä tai jotain muuta tärkeämpää tekemistä, huonoja työolosuhteita, jopa homeongelmaa.

Milloin poissaoloja sitten on paljon? Jo kolme lyhyttä jaksoa kolmen kuukauden aikana on paljon. Toisilla näitä jaksoja voi vuositasolla olla lähes kolmekymmentä – ilman että taustalla on mitään merkittävää sairautta.

Aina ei ole kyse tietoisesta pinnauksesta, vaan sairaus saa eri tulkinnan tilanteessa, jossa vaikkapa auto pitää viedä huoltoon: ”Olihan se käsikin sen verran kipeä, ettei töistä olisi tullut mitään.”

Taustalla on se, että vaikka kyse olisi selvästi muusta ongelmasta kuin sairaudesta, ainoa tapa saada palkkaa on ilmoittautua sairaaksi. Jos esimerkiksi osaamattomuus tai hankala työtehtävä ahdistaa, saa palkallisen vapaa kun ilmoittautuu sairaaksi tai hankkii ahdistukselleen todistuksen terveydenhuollosta. Jos esimiehen työnjohtotapa ei miellytä ja työntekijä pahoittaa mielensä, voi hakea sairauslomaa. Varsinkin julkisen sektorin töissä nämä niin sanotut kiukkusaikut ovat tunnettu ilmiö. Jopa niin, että jotkut kunnat ovat ohjeistaneet toimintaansa niiden varalta.

Jos poissaolosta voi saada palkkaa ilmoittautumalla sairaaksi, vain tyhmä jättäisi sen tekemättä. Eivätkä suomalaiset ole tyhmiä. Eurooppalaisen vertailun mukaan Suomessa on eniten niitä, jotka ovat vähintään kerran vuodessa poissa työstä sairauden takia.

Mikä siis neuvoksi? Työterveyshuollon järjestelmää ei voi muuttaa – paitsi ehkä kansanedustajat, mutta sen varaan ei kannata laskea. Sairauslomia on edelleen saatavilla, eikä terveydenhuoltoa voi tulpata. Entiset potilaat – nykyiset asiakkaat – shoppailevat esimerkiksi sairauslomia. Sitäkään ei voi muuttaa, ainakaan heti.

Ratkaisuna on, että lyhyiden ja toistuvien sairauspoissaolojen seuranta viedään mahdollisimman kauas terveydenhuollosta ja myös työterveyshuollosta, koska näillä poissaoloilla ei yleensä ole mitään tekemistä sairauksien kanssa. Diagnoosia tarvitaan vain poissaolon palkanmaksun varmistamiseen, ei mahdollisten ongelmien ratkaisemiseen.

Lyhyiden ja toistuvien poissaolojen seuranta on lähiesimiesten tehtävä. Lähiesimiehet eivät ymmärrä sairauksista yleensä mitään – eikä heidän tarvitsekaan, koska niistä ei yleensä ole kyse. Mutta esimiehet ymmärtävät työstä, sen sujumisesta ja työssä olevista vaikeuksista. Jos työntekijällä on toistuvia poissaoloja, työntekijä ei voi hyvin, joten silloin esimiehen on kysyttävä, mitä me voimme tehdä, että jaksaisit paremmin. Esimiehen on tarjottava apuaan työntekijälle, joka ei voi hyvin. Auttaakseen työntekijäänsä esimiehen on päästävä lyhyiden ja toistuvien poissaolojen diagnoosikuorrutuksen läpi todellisiin ongelmiin. Viimeiset puolitoista vuotta AinoActivessa ovat osoittaneet, että suomalainen esimies pystyy sen tekemään, kun hänellä vain on tarvittavat työkalut.

Markku Seuri
LT, dosentti Markku Seuri on AinoActiven johtava lääkäri